Dramaturginen luenta on alusta dramaturgiselle ajattelulle. Sivulla julkaistut kirjoitukset lähestyvät taiteen tekemistä ja yhteiskunnallista todellisuutta vaihtelevista näkökulmista. Kantavana pyrkimyksenä on tuoda esiin yhteyksiä teorian ja käytännön sekä eri taiteenlajien piirissä käytävien keskustelujen välille. Yhteistä teksteille on todellisuuden havainnoiminen dramaturgisesti.
Poliisiväkivallasta ja ruumiillisuudesta (15.10.2020)
“Elokapinan Hätäjarrutus-mielenosoituksen jälkimainingeissa on keskusteltu poliisin voimankäyttöoikeuksista ja toisaalta mielenosoittajien perustuslaillisesta oikeudesta osoittaa mieltään. Tämä keskustelu on sinänsä tärkeää, ja esimerkiksi rajoitukset kaasusumutteen käyttöön olisivat voitto ilmastoliikkeelle ja kaikille muillekin kansalaisvapauksien ystäville. Samalla tapahtunutta pitäisi lähestyä ruumiiden ja tunteiden tasolla, missä se tuli ensimmäisenä näkyviin.
Tässä Dramaturginen luenta -blogiin kirjoittamassani esseessä yritän olla uskollinen omille tuntemuksilleni joita tapahtumat herättivät ja hahmottelen niiden kautta poliisiväkivaltaa ruumiillisena kokemuksena, joka voi auttaa ymmärtämään laajemmin tapaamme olla yhdessä ruumiillisina olentoina. Tulen sivunneeksi tekstissä ainakin suomalaisten suhdetta poliisiin, polkupyörämielenosoitusta Venäjän poliittisten vankien puolesta vuonna 2013, suoraa toimintaa, Extinction Rebellionia, ympäristöliikkeen symboleja ja kuolemaa.
Sisältövaroitus: poliisin väkivaltaisen toiminnan kuvausta.”
Kansallisteatterin Kaikki äidistäni ja dramaturgin rooli esityksissä (22.9.2020)
“Kaikki äidistäni -esityksen ympärillä käyty mediakeskustelu tuntuu laantuneen. Ehkä hyvä hetki pienelle dramaturgiselle interventiolle. Pohdin tässä kirjoituksessa, mitä tapahtuneen pohjalta voi tulkita teatterin tekemisen ehdoista ja käytännöistä tällä hetkellä sekä miten instituutioiden työtapoja voisi uudistaa. Kärkenä on dramaturgin roolin pohtiminen sekä sen esiintuominen, miten esitysten tekeminen on poliittista muutenkin kuin kulttuuristen merkkien tasolla, jo siinä miten yhteistä tilaa luodaan ja muotoillaan.”
Klaus Maunuksela 